Arktika-linturetki

Toteuttaja: Meri-Kymen Luonto ry   ●   Vuosi: 2016   ●   Osoite:

Kokopäiväinen Arktika- linturetki Suomenlahdelle ja Ulko-Tammion saareen ammattitaitoisen oppaan johdolla (Urpo Koponen).

Kuvaus

Kajava-laiva irtosi Sapokan laiturista klo 8.00 mukanaan innostunut joukko Arktika-matkalaisia. Ilma oli kirpeän kuulas ja keväisen viileä, mutta kaunis. Tuulta sen verran, että tiesi laivassa matkaavansa!

Matkan aikana asiantuntijamme Urpo Koponen valaisi saariston ihmeitä ja muuttavia lintuja, kuulijat esittivät kiinnostuneina kysymyksiä. Saavuttuamme Ulko-Tammioon herkullinen lohikeitto nautiskeltiin, ennenkuin lähdettiin jokainen omaan tahtiin ja suuntaan tutkiskelemaan luontokohteen antimia. Lintutornissa joukko innostuneita sai ihailla lapintiirayhdyskunnan puuhia. Parikymmentä pesää - tai tarkemmin kallionkoloa - olivat tiirat laittaneet lajinsa lisääntymistä varten. Ne munivat kallionkoloihin, johon sitten asettuvat hautomaan. Karu luoto antoi komean paikan yhdyskunnan pesimiseen. Ihailimme lintujen puuhia.

Kyhmyjoutsenpariskunta lentää lekotteli komeasti kohti aurinkoa. Saimme siinä ihaillessamme kuulla, että se on Suomen painavin lintu. Urpo kertoi, että uros voi painaa 15 kiloa ja naaraskin 13 kiloa! Huh, täytyy siinä voimaa löytyä siivenkantamasta! Nuolihaukan soidin oli hienoa katseltavaa. Syöksyn tuntinopeus saattaa nousta huimiin lukemiin, oliko peräti satoja kilometrejä tunnissa? Hornetteihin vertailtiin... Kahlaajista havaittiin meriharakka, punajalkaviklo ja rantasipi.

Näköhavaintoja kaikista linnuista emme saaneet, mutta Urpon tarkan korvan avulla saimme äänimaailmaa. Sirittäjä ja kivitasku, metsäkirvinen ja hernekerttu antoivat meille konsertinomaisen näytteen! Mustakurkku-uikku ei ollut tehnyt pesää itälahteen tänä vuonna. Se on pesinyt siellä kelluvalla pesälautalla joka vuosi. Mihinköhän on nyt kotinsa kasannut? Kävellessämme kohti nuotiopaikkaa ihastelimme rentukoita ja parhaassa kukassa komeilevia mukulaleinikkejä.  Lehtokielotkin olivat kasvattaneet vartensa kohti aurinkoa!

Nuotiolla, eväitten äärellä, saimme kuulla lintujen latinalaisten nimien mielenkiintoisia suomennoksia. Merikotka, Haliaetus albicilla, on vapaasti suomennettuna 'ilmojen valkopyrstöinen kuningas'! Nuolihaukka, Falco subbuteo, on 'hiirihaukkaa pienempi haukka'!

Lintulajien muuttunut yleisyys oli myös keskustelun aiheena. Urpo kertoi, kuinka 1960-luvulla yleiset pikkulinnut mm. keltavästäräkki ja pensastasku sekä peltosirkku ovat harvinaistuneet, kun taas mm. punarinta ja rautiainen, joiden näkeminen -60-luvulla oli hurraahuudon arvoinen, ovat yleistyneet. Grillikatoksen viihdyttäjiin kuului myös haarapääskyt, jotka antoivat meille lentonäytöksiä ja pitivät konserttia!

Tulomatkalla saimme aallokosta kokemuksia, kun kävimme katsomassa kalasääsken pesää. Tuuli oli hienon ärhäkkä ja sisällä istuessa aallon loiske oli jo ikkunan tasalla! Matkan aikana havaitsimme 55 lajia ja saimme paljon mielenkiintoista pohdittavaa luonnon ihmeellisestä maailmasta. Matka taittui turvallisesti, palvelu pelasi ja keitto sekä kahvi ja pulla maistui. Ensi vuoteen!

-Pia Kokkomäki, Meri-Kymen luonnon puolesta-

Hyödyt

Tietoisuuden lisääminen, ihmisten vieminen "tapahtumapaikalle", kevään etenemisen havainnoiminen. Organisaatiolle tulee hyötynä uusien jäsenten hankinta ja toiminnan tutuksi tekeminen.

Taustatiedot

Lisätietoja

Nimi: Ritva Huusko-Helminen   ●  Sähköpostiosoite: ritva.huusko-helminen ( at ) kymenvesi.fi   ●  Kotisivu: http://www.merikymenluonto.fi/